Ihmisen psyyken tilan vaikutus fysiikkaan on tullut todistetuksi faktaksi. Olen nuhainen, en tiedä johtuuko itkemisestä vai olenko flunssassa. Eilen makasin sohvalla, pimeässä ja tunsin, kuinka "jokin" jäinen koura tarttui minua rintalastasta ja väänsi. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, koski niin paljon.

Tunsin eilen hetkellisesti jopa vihaa, vihaa siitä, miksei se ole avannut suutaan aiemmin. Miksi minun täytyi särkeä kaikki? Tunnen syyllisyyttä. Toisaalta, jos olisimme puhuneet aiemmin, ehkä tilanne ei olisi tämä. Tai olisi ollut paljon aiemmin. En tiedä, enkä juuri nyt välitäkään tietää.

Juuri nyt tuntuu, ettei elämässä ole mitään järkeä. Onneksi minulla on oma koira, joka on kulkenut rinnallani vuosia ja vuosia. Pieni karvainen terapeuttini. Olisin varmaankin jo hypännyt sillalta, jos ei olisi ketään kenelle itkeä iltaisin. Joskin, tunsin aamulla sydänsärkyä siitä, että joudun erottamaan pienen murupullani kaveristaan. Koiratkin pitää jakaa, on tämäkin tilanne...